Matti Grönroos

Fit-for-Purpose vai Best-of-Breed

Yksi tietotekniikkapalveluiden kysymys on, mille tasolle hienoudessa halutaan asettua. Kysymykseen saa helposti eri vastauksen insinööriltä ja ekonomilta.

Fit-for-Purpose-ajattelussa haetaan kustannustehokasta toimintatapaa siten, että tuotetaan asiat kuhunkin tapaukseen riittävän hyvällä tasolla, mutta ei huonommalla. Fit-for-Purpose-lähtökohta palvelusopimuksia neuvoteltaessa tarkoittaa johtaa siihen, että sokeasti ei haeta kaikkiin tarkoituksiin ylivertaista laatua, koska sillä on kustannusseurauksensa.

Toisaalta firman maine jollakin markkinalla saattaa edellyttää oman hännän nostamista. Silloin voi olla tarvetta hommata vaikkapa kullatuin liittimin varustettuja USB-kaapeleita, vaikka ne olisivatkin tarpeettomia. Best-of-Breed on varsinkin nuoremman insinöörikunnan mieleen.

Tietotekniikan laatutavoitevalinnat ovat osa yrityksen business casea siinä kuin mikä tahansa investointi.

Jossain vaiheessa kaikki huusivat ”viiden ysin” perään. Tällä tarkoitettiin 99,999 prosentin käytettävyystavoitetta järjestelmille. Kuulostaa hienolta, mutta sitten firmojen talousjohtajat rupesivat kyselemään sen perään, että meidänkö firmalla menee huonosti, jos sattuu kuukaudessa yksi 30 sekunnin käyttökatko. Tai jos halutaan 95 prosentin ratkaisuaikatakuita sanktioiden uhalla, talousjohtaja kysyy, meneekö firma nurin, jos yksi 20 tiketistä menee pitkäksi.

Talousjohtaja nimittäin ymmärtää laatutavoitteiden ja kustannusten välisen korrelaation. Jossain vaiheessa oli voimassa peukalosääntö, että jokainen yhdeksikkö käytettävyystavoitteissa kasvattaa hintalapun kymmenkertaiseksi. Eli 99,99 % on sata kertaa kalliimpi kuin 99,00 %. Pilviaikaan korrelaatio on monimutkaisempi, mutta ei savua ilman tulta.

Toimittaja todennäköisesti ehdottaa häiriönhallinnalle mittaria, jossa 80 prosenttia tiketeistä ratkaistaan jossain ajassa. Jos asiakas haluaakin 90 % samassa ajassa, tai peräti 100 %, tokihan toimittaja siihen suostuu. Mutta suostuminen tuskin tapahtuu ilmaiseksi. Ja taas talousjohtaja tarraa tietohallintojohtajaan, että haluatko sinä todellakin best-of-breediä, vai olisiko sittenkin aihetta sovittaa tavoitteet fit-for-purpose-ajatteluun.

Business case ratkaisee. Jos meillä onkin firma, jonka business casea on laatutasolla brassailu oman asiakaskunnan nimissä, silloin toki ei fit-for-purpose kelpaa. Ainakaan näyteikkunaan. Takahuone on sitten asia erikseen. Best-of-breediä saatetaan käyttää myös instrumenttina taitavien ja itsetietoisten asiantuntijoiden houkuttelemiseksi ja pitämiseksi. Onko tähän todellista business casea, sen kukin organisaatio itse arvioikoon.

Best-of-Breedillä ymmärretään myös sellaista monitoimittajaympäristöä, jossa kuhunkin yksittäiseen tarkoitukseen haetaan paras ratkaisu maailmalta. Ratkaisulla sinänsä ei tarvitse olla kovaa hintalappua, koska open sourcen pohjalta saa yhtä sun toista. Hintalappu syntyykin integraatiotyöstä, jolla nämä mestariratkaisut saadaan toimimaan yhdessä.